2014

Vuosi 2014 on ihan nurkan takana!

Minulle tuleva vuosi on tosiaan täynnä kaikkea uutta. Olen juuri valmistunut, työt ja ura ovat edessä, ja rakas saksalainen siskoni tulee ilokseni, ainakin näillä näkymin, syksyksi Suomeen! Olen superhappy! Käsi sydämellä, hänen vierailunsa hakkaisi mennen tullen vaikka Channing Tatumin.

Myös pidempikestoisen ulkomaanreissun suunnittelu jatkuu, ja minun on laadittava säästösuunnitelma kootakseni tarvittavan matkakassan. Lisäksi treenini, joka on viimeaikoina rehellisyyden nimissä ollut laiskanpuoleista, tulee kovenemaan. En ole ollut minkään kuntosalin jäsenenä muutamaan kuukauteen, ja odotan innolla tilaisuutta päästä taas sellaiseen liittymään.


Ensimmäistä kertaa historiassa myös minulla on uudenvuodenlupaus! (En yleensä ole näistä kovin perustanut, mutta pitäähän tätä kokeilla, kun kerran sopivan lupauksenkin satuin keksimään.)

Ensi vuonna aion panostaa elämyksiin.
Haluan esimerkiksi

• käydä elokuvissa useammin
• nähdä upeita maisemia
• lukea loistavia romaaneja
• ihastua
• kokeilla uusia harrastuksia
• maistella uusia ruokalajeja
• opetella uutta
• juhlia
• tavata uusia ihmisiä
• sanoa useammin "kyllä"

And that's who I am

Neiti Kotikissa

Nyt olisi ehkä jo korkea aika kertoa bloggaajasta itsestään. Siispä minusta :)

Valmistuin hiljattain tradenomiksi ja olen asustellut pääkaupunkiseudulla suunnilleen vuoden. Blogini nimi, Neiti kotikissa, perustuu siihen, että viihdyn kotona erittäin hyvin, sillä jotenkin löydän itsekseni tavattoman paljon puuhaa kotosalla. Vaikka viihdyn kotona, en kuitenkaan kestä siellä yksin päivää pidempään, koska olen seurallinen ja kaipaan sosiaalista ajanvietettä päivittäin. Kaipaan ystäviäni usein ja kaipaan hetkiä, jolloin hengaamme yhdessä porukalla. Valitettavasti minä ja parhaat ystäväni asumme tällä hetkellä kaikki eri kaupungeissa, joten tällaiset tapaamiset ovat luonnollisesti vähentyneet.

Olen erittäin rutiiniorientoitunut, ja huono missaamaan esimerkiksi iltapäiväkahviani. Niin tosiaan, olen kahvin ystävä. Ja kaakaon. Itse asiassa olen lähes kaiken kuuman juoman ystävä - varsinkin talvella! Tykkään vaihdella, mitä talvi-iltoina lämmikkeeksi juon. Glögiä, mehua, kaakaota, teetä, mitä vain :) tykkään kokeilla uusia juttuja ja makuja.

Tällä hetkellä harrastan ratsastusta ja kuntoilua. Rakastan myös elokuvia, sillä hyvä tarina ja visuaalinen näyttävyys vetoavat minuun syvästi. Genrenä, niin kirjoissa kuin valkokankaallakin, fantasia on ehdoton suosikkini. Ei varmaankaan yllätä, että Taru sormusten herrasta ja Hobitti (kakkososa varsinkin!) ovat lempielokuvieni kärkikaartia. Lisäksi olen todellinen draaman ystävä, mutta tätä harrastan lähinnä jenkkisarjojen muodossa. Greyn anatomia on kova sana.

Kuten olen ehkä jo aiemmissa kirjoituksissani maininnutkin, olen ahkera haaveilun harrastaja. Tämänhetkinen elämäntilanteeni ei ole täydellinen pelkästään haaveiluun, vaan myös haaveiden toteuttamiseen. Olen asunut vuoden elämästäni Suomen ulkopuolella, ja nyt vereni vetää taas ulkomaille. Suunnitelma lähtemiseen onkin jo vireillä ja aion sen myös toteuttaa. Olen pienestä pitäen ollut eläinrakas, mutta isäni allergioiden takia perheessäni ei lemmikkiä ole koskaan ollut. Niimpä olen aina halunnut lemmikin (olen sekä kissa- että koiraihminen), mutta sellaisen hankkiminen saa vielä odottaa, kunnes pystyn sellaiselle hyvän kodin tarjoamaan.

Olen tavallaan terveysintoilija, ja intoni on kasvamaan päin. Minun käsitykseni terveydestä on tila, jossa sekä keho että mieli voivat hyvin ja omilla avuillaan, tai mahdollisimman luonnollisesti. Olen myös kiinnostunut ekologisuudesta, ja uutiset biologisten rikkauksien hupenemisesta, kuten eläinlajien uhkaavista sukupuutoista, särkevät sydämeni.

Kuten meistä naisista niin monia, kosmetiikka kiehtoo minuakin. Minulla on sekaiho, joka on hieman herkkä, usein pintakuiva, mutta kuitenkin erittäin rasvoittuva. Edellämainituista syistä minulle ihanteellinen kosmetiikka on luonnollista, eläintestaamatonta sekä kestävän kehityksen mukaisesti pakattu, eikä silti maksa maltaita. Arvostan myös toimivuutta, käytettävyyden helppoutta ja hyvää tuoksua. Kaunis pakkaus on myös plussaa, tuleehan niitä niin usein peilikaappia silmäillessä katsottuakin ;)

That's me!

I believe in...

Olin viime yönä yökirkossa, joka on vanhan lukioni järjestämä syyslukukauden päättötilaisuus. Itse en kuulu kirkkoon enkä usko Jumalaan, en ainakaan kristittyjen jumalan muodossa. Kyseinen tilaisuus on kuitenkin aina saanut joulumielen pintaan, ja lukiosta lähtien olen ystävieni kanssa sinne perinteenomaisesti mennyt. Se on yksi niistä asioista, joita innolla odotan joulun lähestyessä.

Mihin minä sitten uskon?

Uskoani energiaan. Viime aikoina, myöskin viime yönä, tuo usko vahvistui. Energiaa on positiivista ja negatiivista.

Negatiivinen energia on kuin myrkky, se on tuhoava voima. Viha, inho, kosto, valittaminen - esimerkiksi nämä ovat negatiivisesti varautuneita tunteita.

Positiivinen energia sen sijaan on parantava, puhdistava, kantava, uudelleenluova voima. Positiivinen lataus on asioissa kuten toivo, rakkaus, hymy, leikki, ilo ja nauru. Siispä esimerkiksi usko, toivo, rakkaus. Lapsissa positiivinen energia tuntuu vahvana.

Kirkossa ystäväni kanssa istuessani ja lukion kuoron laulua kuunnellessani, tunnen tuon positiivisen energian. Tällä kertaa heiden joukossa oli aiempia vuosia vähemmän poikia, mutta he lauloivat rohkeasti ja antaumuksella. Siitä tuli hyvä mieli.

Positiivinen energia on luonnollisesti se, johon on hyvä pyrkiä. Toiveikkaat potilaatkin palautuvat ja parantuvat nopeammin kuin toivonsa heittäneet.

Tätä kirjoittaessani istun huoneessani vanhempieni talossa. Tietokoneeni on metsäiselle takapihalle näyttävän ikkunan vieressä. Kaksi oravaa leikkii pihalla. Ne sinkoilevat paikasta toiseen, kiusoittelevat toisiaan ja juoksevat kilpaa puuta ympäri. Ihanaa. Hymyilen. Tästä tulee hyvä päivä. :)

"Miks se naiset meikkaatte?"

Minulla on jokseenkin ongelmainen iho (syyt edelleen epäselviä) ja aika usein valitan tästä ääneen. Eräs ystäväni ajattelee miehelle tyypillisesti, että syyhän on selkeästi meikissä. No, ei se ihan niin mene, sikäli kun meikit ovat tuotekehityksen myötä kehittyneet paljon iholle terveellisempään suuntaan, eivätkä välttämättä tuki huokosia - toki tuotteesta riippuen. Lisäksi asiallisella ihon puhdistusrutiinilla meikin jäämät ja lika poistuvat iholta päivän päätteeksi (ja aluksi) iholta joka tapauksessa.

Monet (kuvittelisin, että lähinnä miehet..) miettivät, että miksi naiset meikkaavat. No, keksin montakin syytä:

1. Meikkaamalla peitetään ihon virheitä.
2.. Meikkaus on tapa ja osa aamurutiinia, ja siitä on hankala päästä irti.
3. Muut naiset meikkaavat; mietippä kuinka ihanaa on olla luonnontilassa meikattujen vierellä, jos iho ei ole parhaimmassa kunnossa ja et näytä luonnostasi Penelope Cruzilta.
4.. Meikkipohja myös usein sisältää UV-suojan.
5. Meikkaaminen on hauskaa ja sillä voi leikkiä!
6. Meikkaaminen on taitolaji, ja siinä kehittyy vain harjoittelemalla.
7. Meikki antaa sosiaalista statusta ja tuo uskottavuutta. (Esim. jos haluat olla edustava työhaastattelussa, meikittömyys ei tule kysymykseenkään. Jollet ole malli casting-tilaisuudessa.)
8. Meikkaaminen voi olla seremoniallista, sillä eri tilaisuuksiin sopii erilainen meikki.
9. Meikkaamalla korostat omia luonnollisia kauniita kasvonpiirteitäsi.
10. Meikkityyli voi olla osa identiteettiä.

Joka tapauksessa, ystäväni ehdotti minulle, että kokeilisin olla viikon ilman meikkiä. Ajatus kuulosti kiinnostavalta moneltakin kantilta. Ensinäkin se laittaa miettimään, että kuinka paljon itsevarmuudestani on meikkini, varsinkin meikkipohjani, varassa. Lisäksi tuskin meikittömyys ihon kuntoa ainakaan huonontaa!

Ajatus on, että haluan siis haastaa itseni meikittömään viikkoon - paitsi tästä tulee enemmänkin meikkipohjaton viiden päivän rupeama. Joillekin tämä saattaa kuulostaa hassulta ajatukselta, jos on tottunut olemaan meikittä useinkin, mutta minä en rehellisesti ole tosiaan ollut yhtä päivää pidempää aikaa ilman meikkipohjatuotetta vuosiin... Se on niin rutiinia, että en ole edes tullut tätä liiemmin ajatelleeksi!

Aion sallia silmämeikin sekä tummien silmänalusten peittelyn, mutta meikkipohja on poissa pelistä. Että projektin saa alkuun, pitää minun saada valittua mihin tuon rupeaman tarkalleen sijoitan kalenteriini... Nimittäin silloin ei saisi olla mitään menoa, joka ehdottomasti vaatii edustavuutta. Esimerkiksi töihin en kuvittelekaan meneväni ilman meikkiä ellei ihoni kunto ole järkyttävän hyvä. Toivon, että nyt joulukuussa ehdin tämän toteuttamaan! Siispä lisää aiheesta myöhemmin.

Kaikki tai ei mitään?

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/11368483/?claim=wgay27k4s5m">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Mietin useinkin, menenkö jonkin asian kanssa ihan yli tai enkö kenties tee tarpeeksi. Nämä kaksi ääripäätä ovat olemassa ja ne koskevat - ainakin oman näkemykseni mukaan - ihan kaikkea. Mielessäni on kuvitteellinen mittari, viiva, joka on keskeltä turvallisen vihreä, mutta muuttuu kumpaakin viivan päätä kohden punaiseksi. Viivan vasen ääripää on aivan liian vähän, keskikohta kohtuus, ja oikeassa ääripäässä ihan liikaa.

Syönkö liikaa? Enkö ehkä syö tarpeeksi? Liikunko riittävästi? Nukunko tarpeeksi? Katsonko liikaa tv-sarjoja? (Tämä viimeisin on oma lempisyntini.)

"Kohtuus kaikessa", sanotaan. Ei huono sanonta ollenkaan, ja se osoittaa asin ytimen. Ei liikaa, ei liian vähän, vaan kohtuudella. Tähän sitten pitäisi pyrkiä.  Usein ja useilta koko juttu, kokonaiskuvana, vain tuntuu unohtuvan. 

Monista asioista muistetaan vain se toinen ääripää, jota sitten vältellään. Tai sitten asiasta tehdään yleisesti ottaen joko hyvä tai paha. Liikunta on yksi tällainen asia. Ajatellaan, että "liikunta on hyväksi". Kyllä, liikunnan puute on epäterveellistä monella tasolla, mutta liikkumisenkin voi viedä epäterveelliselle alueelle, esimerkiksi joko treenaamalla väärin (esim. kuormittamalla niveliä liikaa), tai treenaamalla yksinkertaisesti liikaa ja liian usein niin, ettei keho saa aikaa palautua. Lepopäivätkin ovat tärkeitä.

Melko järkyttävää, mutta silti totta, on sekin, että jopa terveellisestä syömisestä voi sairastua, nimittäin ortoreksiaan, jos kyseisen elämäntavan vie pisteeseen, jossa siitä tulee fanaattista ja totaalista. 

Itse en usko oikein minkäänlaiseen totaalikieltäytymiseen. Never say never! ;) Sekin edustaa ääripäätä, nimittäin sitä, että ei ollenkaan. Esimerkiksi karkkilakko. Sori nyt, mutta haloo.. Miksi pitäisi luopua kokonaan jostakin, kun vähennyskin riittää? Uskon hyvään itsekuriin: kun on hyvä itsekuri ja itseluottamus, totaalikieltäytymiselle ei ole tarvettakaan. 

Sen sijaan, että jakaa asiat asioina joko hyviksi tai pahoiksi, olisikin parasta sijoittaa nuo hyvä ja paha aiemmin kuvailemalleni viivalle: hyvä on aina kohtuus, ja paha ne kaksi ääripäätä. Syöminen on hyvä, niin kauan kuin syö kohtuudella. Herkuttelukin on hyvä (nautintoa), kun sen pitää aisoissa.   

Luonnonkosmetiikkaa - edullisesti?

Tietenkin nykyiseen terveyshypetyksen aiheisiin on mahtunut myös luonnonkosmetiikka, josta olen itsekin innostunut. Varmasti altistumme turhan paljon haitallisille kemikaaleille ja aineille, vaikka emme niitä jatkuvaan syöttöön naamalle lätkisimmekään. Olenpa siis minäkin keskellä prosessia, jossa päivitän kylppärin peilikaapin sisältöä luonnonkosmetiikkapainotteisemmaksi. 

Muistan päivän, jona vain yks kaks päätin aloittaa luonnonkosmetiikkaan siirtymiseen, ja marssin saman tien Sokoksen kyseiselle osastolle. Projektini oli kaatua siihen paikkaan, kun katsoin kasvovoiteiden taivaissa huitelevia litrahintoja. Eih. Valitin asiasta masentuneena kauneusblogia pyörittävälle ystävälleni, joka totesi vain, että iHerb. Se on jenkkiläinen luontaistuotteiden verkkokauppa, josta löytyy vaikka mitä, muun muassa laaja valikoima luonnonkosmetiikkaa. Sivusto ei ole ulkoasultaan kovin kummoinen, mutta sisältöä löytyy, ja varsinkin runsaat käyttäjien tuotearvostelut ovat plussaa.

Tosiaan, olen pariin otteeseen iHerbistä tilannut, ja jäänyt koukkuun. Minulla on melko pitkä wish list. Niin paljon kaikkea, jota haluan kokeilla... ja tosiaan, hinnalla, jonka opiskelijalompakkokin kestää :) Tällä hetkellä kaivelen sivustolta potentiaalisinta C-vitamiiniseerumia. 

Jos koko tilauksen arvo - siis toimituskulut mukaan lukien - ovat alle 23 e, vältät tulli- ja veromaksut, tämä kannattaa ehdottomasti pitää mielessä näin Euroopan ulkopuolelta tilatessa. Saat viiden dollarin alennuksen ostoksistasi, kun käytät alennuskoodia ZFQ870.

Joululahjat opiskelijabudjetilla

Varmaankin on monelle opiskelijalle tuttu tilanne, että haluaisi rakkailleen ja lähimmäisilleen antaa jotain aivan ihanaa joululahjaksi, mutta kukkaro vain ei kovin anna periksi. (Tai siis yleensäkin on varmasti tuttu se tilanne, jossa huvittaisi tehdä jotain, johon vain ei opiskelijana, tai muusta syystä, löydy rahaa...)

Tänä vuonna on telkkarissakin mainostettu aineettomia joululahjoja, mikä on minusta loistava idea tähän suurkuluttajien pyörittämään, materiakeskeiseen maailmaan. Oikeastihan odotamme aina jouluksi jotakin konkreettista ja käsinkosketeltavaa, mutta kuka muka todella on sanonut, että näin pitäisi olla? Aineettomat lahjat voivat olla eettisiä lahjoja. Esimerkiksi lahjoitus hyväntekeväisyyteen.

Serkkuni ja hänen tuore vaimonsa, joilla on pieni lapsi, saivat ystävältään lahjaksi "lippuja", joilla he saavat ystävältään lunastaa esimerkiksi yhden illan lastenhoitovuoroja, jos haluavat kahdenkeskistä aikaa, tai muuta vastaavaa. Kaunis ajatus! Voi vaikka tarjota samanlaisella lipulla omalle isälle seuraa juoksulenkille.

Kuulin rakkaalta ystävältäni, kuinka hän aikoo näpertää suurimman osan lahjoista tänä jouluksi itse. Pidin ajatusta heti mukavana, mutta totesin, että en osaa enää esimerkiksi kutoa tai neuloa (olen opetellut monesti, ja aina oppinutkin, mutta niin se vaan aina unohtuu joka vuosi). Tämän lisäksi en ilmeisesti ole kauhean luova, nimittäin DIY-ideoita ei varsinaisesti tulvinut mieleen. Hänpä kehotti kääntymään Youtuben puoleen. Ihan totta. Mitäpä sieltä ei nykyään löytyisi! Syöttä vain hakukenttään "DIY" ja mitä ikinä haluaakin tehdä ja voila. Mielikuvituksen puutteessa voit hakea vaikka "DIY Christmas gifts".

Katsoin vain yhden videon, ja sain heti idean, mitä haluaisin tyttökavereilleni antaa! Ehkä se luovuus piti vain kytkeä päälle ;) Trigger effect. En malta odottaa, että pääsen näpertämään.

Itse rakastan kaikkea kotitekoista, siinä on jotain sielukasta ja lämpöä, jotka muistuttavat sen antajasta. Lisäksi tällainen lahja on aina täysin uniikki - sitä vain ei löydä kaupan hyllyltä. Todella kunnioitan kaikkea, mihin on laitettu aikaa ja vaivaa.

Ai niin. Tiimarista, tuosta entisestä käsityösälän taivaasta, saa näin konkurssin alla kaikkea ekstrahalvalla ;)

Liikunnan maksullisuudesta

Tosiaan, kuten viime postauksessa mainisin, aloitan liikkumisen uudestaan, ja melko lailla alusta.

Kun aloin tätä suunnittelemaan, tuli ensimmäisenä mieleen, että pitää mennä salille. "Mutta kun juuri nyt ei ole varaa saliin..." Sitten muistin, kuinka olin keskustellut liikunnan puutteestani koulukaverini kanssa, ja hän oli kehottanut minua joogaamaan kotona. "You can find plenty of videos online." Ja niimpä..!! 

Nykyisin sitä vain on tottunut ajattelemaan, että liikuntaan liittyy aina jokin maksu. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla, jos on tahtoa ja motivaatiota. Tosiaan, Youtube on pullollaan kaikkia hyviä kotitreenejä, lihastreenistä joogaan ja pilatekseen. Kuvittelisin, että myös zumbaa löytyy. Hyvä ystäväni on personal trainer, ja kun puhuin aiheesta hänen kanssaan, hän sanoi, että uskoo kotitreenin ja lenkkeilyn riittävän minulle vallan mainiosti. 

Kuten sanoin, tämä kotona treenaaminen ei varmastikaan onnistu niiltä, jotka eivät saa tässä itseään niskasta kiinni. Eräs ystäväni ei ole käynyt salilla varmaankaan ikinä, ja hän on tehnyt itselleen treeniohjelman, jota hän myös noudattaa. Tuloksia on myös saatu, päätellen siitä kuinka hyvä kunto hänellä oli eräällä hiihtoreissulla. 

Toki salitreenaamisessa on monia etuja. Onhan se itsestäänselvää. Siellä voi treenata kunnon painoilla, mikä on melko olennaista, mikäli haluaa kasvattaa lihasmassaa. Ryhmäliikuntatunneilla saa liikkua porukassa, mikä minusta on kivaa. Puhumattakaan siitä, että ohjaaja saa minut ottamaan itsestäni irti paljon enemmän, kuin mitä itse itsesäni kotona saisin. Ainakin todennäköisesti. Ehkä itseään voi oppia tsemppaamaan? 

Sanoisin, että jos oma motivaatio on kohdillaan, ovat puntit koti- ja salitreenin välillä melko tasan. Salin hyvä puolet maksavat, kun taas kotona treenatessa kunto kohenee maksuttakin. Eli mikä kenellekin sopii! :) 

Aion siis tosiaan laittaa kotitreenin kokeiluun. Palailen tähän myöhemmin, kun kokeilu on saatu kunnolla käyntiin. 

Tauolta palailua

Blogin puolella on nyt ollut hyvin, hyvin hiljaista viimeisen kahden kuukauden ajan. Tämä johtuu siitä, että olen ollut erittäin naimisissa opparin ja muiden jäljellä olevien koulujuttujen kanssa. En nyt aio väittää, etteikö minulla olisi ollut aikaa. Tottakai tunnin tai pari viikosta ehtisi omistaa blogikirjoituksille. Minä vain olen rutiini-ihminen, ja rutiiniin mahtuu aina tietty määrä asioita. Olen siis sukkuloinut koulun, opinnäytetyön, kotiaskareiden ja rentoutumisen välillä. Kaiken muun olen jättänyt pois, jopa liikunnan (ja vaikka ulospäin kropassani ei muutoksia näy, voitte kuvitella mikä oloni on).

Mantrani viimeiseltä kahdelta kuukaudelta...

Tosiaan, opinnäytetyöni on lopputuunauksia vaille valmis, ja olen todella tyytyväinen! Ihan parin päivän kuluttua minun pitääkin se jo palauttaa arvioitavaksi, ja samoihin aikoihin loppuvat muutkin kouluun liittyvät velvoitteet. Jippii!

Palataanpa niihin rutiineihin. Eli kun minulta loppuu koulu, minulta loppuu myös kouluun sidoksissa ollut rutiinini. Viimeksi, kun minulta syksyllä puuttui rutiini, olin siis täysin hukassa. Stressaannuin, kadotin luonteelleni ominaisen halun olla tekemisissä ihmisten kanssa ja motivaationi kaikkeen ylipäätään oli pyöreä nolla. Tämän välttämiseksi tällä kertaa, olen laatinut listan asioita, joita tehdä. Tiedän, että myöhemmin ei mitään tule mieleen kuitenkaan, joten olen hyödyntänyt sitä luovuutta, joka astuu esiin aina, kun pitäisi olla lukemassa kokeeseen tai kirjoittamassa tehtävää. Siis kämppähän kiiltää lattiasta kattoon aina kokeiden aikaan. Lisäksi olen listannut asioita, joita olen joutunut laittamaan koulun takia sivuun - esimerkiksi en ole käynyt kyläilemässä ystäväni luona Lappeenrannassa, vaikka hän on siellä jo vuoden pari asunut.

Olen ollut jo pitkään tietoinen, että minulla on sivistyksessä ammottava aukko mitä klassikkoelokuviin tulee.. Suuri osa ystäväpiiristäni on miehiä, ja he tuntuvat olevan tästä vähintäänkin kauhuissaan ja ovat halunneet kovasti sivistää minua. Siistpä olen ottanut asiakseni myös katsoa asioita tältä IMDb:n Top 250 -listalta, jonka ystäväni minulle linkkasi.

Kertooko leffasivityksestäni, että katsoin Fight Clubin vasta viime viikonloppuna..?

Sitten tosiaan, onhan listalle pitänyt palauttaa se liikunta. Luulen, että juuri tämän ympärille uusi päivärutiinini tulee rakentumaan. Tästä lisää seuraavassa postauksessa. :)

Vietnamilainen ruokavalio

Juttelin pari päivää sitten Vietnamilaisten kurssitovereitteni kanssa. Puheenaihe kääntyi hoikkuuteen, ja totesin että en muista nähneeni yhtäkään lihavaa vietnamilaista. Ilmeni, että kyllä pulleitakin vientamilaisia on, mutta huomattavan liikalihavia ei. Tytöt selittivät, että se todennäköisesti johtuu heidän erilaisesta ruokavaliostaan.

Vietnamissa liha on kallista ja vihannekset halpoja, ja sen mukaan ruokaa myös syödään. Lihaa kuluu hyvin vähän, maitoa ja juustoa tuskin lainkaan. Ruoka koostuu pääosin vihanneksista.

Sangen yksinkertaista, mutta ihan loogista. Vietnamilaisten lihasmassa on kuitenkin näkemäni perusteella yleensä melko pieni, mikä varmasti johtuu vähäisestä proteiininsaannista.

Siispä jos joku siellä ruudun toisella puolella suunnittelee laihtumista, suosittelen vietnamilaista dieettiä sillä erotuksella, että siihen lisää runsaasti esimerkiksi palkokasveja ja kananmunia proteiininsaannin turvaamiseksi.

Olen muutamaan otteeseen ollut vietnamilaisten ystävieni luona illallistamassa. Täytyy sanoa, että heidän ruokansa on todella maittavaa, ja sen lisäksi kevyttä. Heidän kulttuurissaan illallinen syödään aina yhdessä, mikä myös on mielestäni kaunis ajatus. He, jotka ovat muuttaneet Suomeen ja eivät siksi voi tehdä tätä perheensä kanssa, kokoontuvat ystäviensä kanssa ruuan äärelle.

Pahan päivän varalle

Kaikilla on joskus huono päivä, ja oman kokemukseni mukaan naisilla huomattavasti miehiä useammin. Huonojakin päiviä tuntuu olevan erilaisia. On sellaisia, joina pahantuulisuuteen on ei edes kuulu puuttua millään tavalla, se on vain terveellinen osa mielialojen vaihtelua ja rytmiä. Minusta se on kuin sitä, että keho vuotaisi tai suodattaisi negatiivisia asioita pois. Tällaiset huonot päivät eivät saattavat olla musertavuusasteeltaan vaihtelevia, mutta paha mieli ei kestä kauaa ja seuraavana päivänä mieli on kirkas ja olo puhdistetun pirteä.

Sitten on niitä huonoja päiviä, jotka eivät tunnu olevan edes sukua edellä mainituille. Ensin tapahtuu jotain ikävää, joka jostain syystä jää suututtamaan. Kenties aloitat aamusi iskemällä pottuvarpaan sängynjalkaan. Kovaa. Mahdollisesti puolen tunnin päästä myöhästyt bussista. Kohta päivän aikana tuntuu kertyneen ikäviä asioita - suurin osa melko mitättömiä - listaksi asti Pahantuulisuutesi nousee jokaisen epäonnisuuden jälkeen vähän korkeampiin lukemiin. Saatat valita ihmisten, jopa ystäviesi, välttelyn, jotta et tartuta huonotuulisuuttasi heihinkin.

Minulla on ollut tänään huono päivä. Itse uskon tietynlaiseen energioiden vetovoimaan. Tummuneella mielialalla vedän kaikkea ikävää puoleeni kuin magneetti. Negatiivisuus siis vetää negatiivisuutta puoleensa. Sain tänään aamupäivästä soiton, joka pilasi päiväni heti alkuunsa. Sovin ystäväni kanssa lounastreffit koululla. Olin itse jo koulun ruokalan edessä ystävääni odottamassa, kun hän ilmoitti, että myöhästyy melko paljon. Ruokajonossa yksin seisoessani mietin, että kaiken logiikan mukaan kohta pitäisi tapahtua jotain ikävää. Kurotin ottamaan haarukkaa, ja kaksi putosi lattialle. Totesin mielessäni "No, niin".

Ainoa tie ulos negatiivisuuden kehästä on katkaista se. Toisin sanoen siis pahantuulisuus pitää karkottaa ja hyväntuulisuus kutsua sisään. Samalla huonot asiat eivät enää vaikuta sinuun niin vahvasti.

Mitä siis teet kun on viimeksi mainitun lainen huono päivä? Itse keräilen kaikenlaista hauskaa pahojen päivien varalle - tosin melko useinkaan en niiden olemassaoloa enää huonon päivän koittaessa muista. Ystäväni kirjoitti minulle kirjeen, jossa lukee syitä olla onnellinen. Se on minulla visusti tallessa. Weheartit.com:ssa minulla on kategoria, johon keräilen hauskoja tai suloisia juttuja pahan päivän varalle.

Pääasia on rentoutua. Ainakin ensin. Laitan päälle rennot vaatteet, joissa tunnen oloni hyväksi. Päästän hetkeksi irti suunnitelmista ja aikatauluista, ja teen vain mitä huvittaa. Kaapin perukoilla saattaa olla jemmassa jotain namia hätätapauksia varten. Mikäli suklaa on ollut pannassa, se vapautetaan. Jos tekee mieli jotain tiettyä ruokaa, sitä syödään. (Mässäily on silti kielletty, jottei sitä seuraava morkkis vain pahenna masennusta.) Jos on fiilistä lähteä salille, se yleensä auttaa; muutoin voi olla parempi jättää suosiolla seuraavalle päivälle. Raikas ilma tekee hyvää myös: kävely ulkona rentouttaa. Lemppari tv-sarja on myös takuuvarma valinta: omat suosikkini tällä hetkellä the Bg Bang Theory sekä Community.

Musiikki ja erityisesti laulaminen hälventävät henkistä kipua, joten luukuta lempibiisejäsi täysillä - tai ainakin niin kovalla kuin pystyy ilman, että naapurit häiriintyvät. Tutkimusten mukaan myös tekohymyllä voi huijata aivoja piristymään. Siispä SMILE.

Älkäämme unohtako itsensä hemmottelua! Hiushoidot, kasvohoidot, jalkahoidot, kynsien lakkaus, meikkileikit, pitkä kuuma suihku (tai vielä parempaa: kylpy), sauna, venyttely... Kaikki on hyväksi! :)
Kun olet vähän rentoutunut ja kiukku laskenut, ota luuri kauniiseen käteen ja soita ystävälle! Ehdottomasti parasta lääkettä mitä on :)

Mikäli paha päivä osuukin viikonloppuun niin biletyskään ei ole huono idea ;)

Muodot esiin!

Tänään huomasin HS:n verkkosivuilla Iso peppu on pop -nimellä otsikoidun jutun. Kiinnostuin heti, sillä olen erittäin kiinnostunut erilaisista kauneusihanteista ja siitä mistä ne ovat peräisin. Lisäksi juttu antoi minulle toivoa, sikäli kun minulla itsellänikin on mielestäni melko iso peppu.

Olin pienenä hoikka, enkä tietenkään sen ikäisenä ajatellut kroppani ulkonäköä tuon taivaallista. Teininä muotoja alkoi tietenkin tulla, ja kun sen lisäksi vain istua nökötin kotona yhden kesän, sain melko muhkeat reidet ja takapuolen. Siinä iässä kaikkein halutuin vartalotyyppi oli se laihin ja pikkuisin, joten en ollut tyytyväinen. Vasta lukion viimeisen vuoden aikana sain ylä- ja alavartalon kokojen välille vähän paremman tasapainon, kun aloin harrastaa useammin lenkkeilyä. En ole koskaan ollut lihava, mutta olin aina haaveillut pienemmistä reisistä ja silloin lopulta pääsin ensimmäistä kertaa lähemmäs tavoitettani ja olin todella ylpeä itsestäni.

On paljon ihmisiä, jotka ovat normaalipainoisia, mutta kärsivät esimerkiksi rasvan kertymisestä johonkin tiettyyn paikkaan kehossa, esim. vatsa, tai reidet ja peppu. Minä olin myös sellainen, ja olin jo todennut, että ei se laihtuminen todellakaan ole ihan helppo homma, kun on jo valmiiksi melko hoikka. Jossakin vaiheessa aloin pitää ruokapäiväkirjaa, ja tajusin syömiseni määrän olevan tarpeellista suurempi. Siispä vähensin. Sitten aloin juosta - piti olla jokin keino saada tauko yo-kokeisiin lukemisesta - vaikka tarkoitus ei ollut varsinaisesti painon pudotus. Yo-mekon etsimiseen mennessä kuitenkin huomasin, että totta tosiaan - minusta oli tullut pienempi. Voi sitä riemua kun aloin käymään vaatekaappia läpi ja ne vanhat farkut oikeasti solahtivat jalkaan! :)

Sitten aloin käydä salilla ja kuntosalilla. Rakastuin kuntoiluun, vaikka nuorempana olin vihannut kaikkea liikunnallista. Vaihdoin ruokavalion proteiinipainotteisempaan. Muutamaa kuukautta myöhemmin rasvaprosenttini oli naiseksi hyvin alhainen ja muutenkin terveellisyyden rajamailla - vaan reidet ne olivat ja pysyivät. Aloin tajuta, että syypää ovat geenini. Ajatus oikeastaan helpotti! En voi tehdä asialle mitään, siispä turha murehtia.

Nykyisin hyväksyn kroppani, ja itse asiassa pidän siitä. On siistiä, että on iso peppu, mitä sitä muuten klubilla sheikkaisi! Ja tykkään myös vyötäröstäni, se on aina ollut kapea ja muodokas. Olen tätä nykyä myös ihastunut vähän lihaksikkaampaan naisvartaloon, sillä tiedän että on terveyden kannalta hyvä asia, että vartalossa on kunnon lihasmassa. Kiinteän kurvikas kroppa on minulle pop.

Opiskelijan aamujumppa

Olipa vuodenaika mikä tahansa, aamulla olo on usein melko väsynyt eikä sitä mitenkään tahtoisi jaksaa lähteä koulun penkille saatikka siellä keskittyä johonkin. Monilla, kuten minulla, varmaankin sama tunne opinnäytetyön suhteen. Ei jaksaisi. Mutta kun pitäisi.

Itse kärsin niska- ja hartiaseudun lihasten tukkoisuudesta, joka aiheuttaa päänsärkyjä ja migreeniä. Haluan vältellä särkylääkkeiden ottamista kovin usein, mutta jollakin kivut pitäisi silti estää. Eräänä yönä päähän sattui niin paljon, että pyörin vain voimattomana sängyssä, kunnes lopulta päätin laittaa hommalle stopin. Nousin sängylle istuutumaan ja venyttelin hitaasti kaulan ja yläselän lihakset. Johan helpotti!

Tänä aamuna heräsin niin ikään toista päivää perätysten päänsärkyyn. Usein pitäisin tätä tekosyynä olla tekemättä mitään, pistää tabun naamaa ja odottaa kivun hellittämistä telkkariohjelmia katsellen. Tiesin kuitenkin, että päänsärky johtuu nimenomaan siitä, että veri ei pääse kulkemaan kunnolla tukkeutuneiden lihasteni läpi päähän. Särkylääkkeet kyllä auttaisivat, mutta vain hetkellisesti, sillä itse ongelman aiheuttaja ei niillä poistu.

Niimpä siis tein sarjan venytyksiä. Kylläpä lähti veri kiertämään! Vireystila nousi sen verran, että voin nyt hyvillä mielin jatkaa opparin kirjoittamista. Tässä ohjeet venytyksiin, jotka minulla toimivat:

1. Seiso jalat lantion levyisessä asennossa. Rullaa yläkroppaa ylhäältä alas ja takaisin ylös, hitaasti nikama nikamalta. Ylös noustessa pää nousee viimeisenä.
2. Pyörittele päätä: tee kaulalla puoliympyrän muotoista liikettä rintaa myöten kumpaankin suuntaan. 
3. Käännä päätä ylös ja alas: nosta leuka ylös niin että pää on takakenossa, ja leuka alas rintaa vasten. Toista muutaman kerran.
4. Istu tuolille tai sängyn reunalle selkä suorana. Paina leuka alas ja paina päätä käsillä. Tunnet venytyksen yläselässä.
5. Käännä päätä tiukasti oikeaan, ja käännä sitten takaisin keskelle. Tee sama vasempaan. Toista muutaman kerran. Tämä tekee hyvää niskalle.
6. Kallista päätä oikealle, ja tehosta venytystä laittamalla oikea käsi pään päälle. Pidä vasen käsi nyrkissä ja selkä suorana. Toista sama toisin päin. Tämä venyttää kaulaa.
7. Nosta hartiat niin ylös kuin saat, pidä niitä siinä hetki tiukasti, ja anna sitten retkahtaa rentoina alas. Toista. 
8. Venytä rintalihakset: laita käsi 90 asteen kulmassa esim seinän kulmaa vasten, paina, ja samalla työnnä vartaloa eteenpäin. Toista kummallakin puolella.
9. Venytä kyljet: seiso ensin suorana, nosta sitten vasen käsi ylös ja kallista sitä ja yläkroppaa sen mukana oikealle. Oikea käsi pysyy alhaalla, osoittaen viistosti vasemmalle. Liikuttele itseäsi, kunnes löydät kohdan jossa venytys tuntuu mukavalta. Toista toisin päin.
10. Laita kädet yhteen selän takana ja yritä nostaa niitä ylöspäin niin paljon kuin saat. Kokeile samaa yläkroppa alas taivutettuna. 
11. Lopuksi rullaa vielä alas ja anna yläkropan roikkua ihan rentona käsiä ja päätä myöten. Ole siinä hetki ja rullaa vielä kerran hitaasti ylös. 

Tämä aamuun tarkoitettu lyhyt venytyssarja vaikuttaa vain ylävartaloon, mutta muutakin vartaloa kannattaa huoltaa venyttelemällä esimerkiksi iltaisin tai silloin kun se sinulle sopii tai kaipaat hetkeä rauhoittua ja keskittyä itseesi ja kehoosi. 

Kenen tahansa, joka työssä tai opiskellessa joutuu istumaan tai olemaan paljon tietokoneella, olisi syytä vetreyttää lihaksia aina silloin tällöin. Se voi tuntua pieneltä ja mitättömältä asialta, mutta voi nostaa vireystasoa paljonkin ja ehkäistä päänsärkyjä ja migreeniä. 

Todella tukkoisiin lihaksiin tietenkään ei tepsi muu kuin kunnon hierojalla käynti, mutta venyttely auttaa jo paljon, ja sen avulla voi pidentää hierojakäyntien väliä.

Pää pyörällä

Koulun alku on sujunut omalla kohdallani melko kivutta, sillä minulla ei oikeastaan ole jäljellä kuin pari pakollista kurssia, joiden lisäksi olen valinnut kourallisen venäjän kursseja. Näiden lisäksi valmiiksi pitäisi saada opinnäytetyö, josta on tällä hetkellä noin 60% valmiina :) Kaverin kanssa olemme tehneet opponointitiimin, jossa voimme tsempata toisiamme ja osoittaa kriittisesti korjausta vaativia kohtia toistemme oppareissa.

Kaikki tämä joka tapauksessa tarkoittaa sitä, että minun olisi tarkoitus saada tradenomin paperit käteen joulukuun loppuun mennessä! Se taas tarkoittaa että seuraava elämänvaihe lähestyy, en vain nyt osaa yhtään sanoa mikä se on..! Vaihtoehtoina ovat jatkokoulutus, toisin sanoen maisterin tutkinto, alan vaihtaminen johonkin mille sydän sykkii enemmän, tai vakinaisen työpaikan metsästys.

Jos opiskeluja päättää jatkaa, niin tietenkään ei voi vaan olettaa, että saa opiskelupaikan ihan tuosta vaan. Mutta eivät ne työpaikatkaan useimmille ihan hopealautasella tule.

Hämmentää. Mitä tekisin? Toisaalta todella siistiä, että on vaihtoehtoja. Ja mitä sitten valitsenkin, ei ole pakko rajoittaa opinahjon tai työpaikan hakua koti-Suomeen, jos iskee halu mennä muualle.

Haluaisin todella tehdä vähän reissua Aasiassa: haluaisin nähdä Kiinaa, Vietnamia, Etelä-Koreaa ja Japania. Olen aina ollut todella tykästynyt Aasian kulttuureihin, ja haluaisin kokea sitä hieman omin silmin paikan päällä. Tällä hetkellä moinen reissu tuntuu kuitenkin melko mahdottomalta, sillä opiskelijana sitä elää vähän kädestä suuhun eikä säästöjä oikein ole tilaisuutta kerryttää - ja jos on, se suunnataan mieluummin johonkin pysyvämpään, esim. asuntoon säästämiseen...


Onko muita, jotka ovat pää pyörällä opintojen päättymisen edessä?

Kuntoon pääsyn kick-off

Vasta viimeisen kolmen vuoden aikana olen löytänyt kuntoilun ja erityisesti ryhmäliikunnat ja salitreenin. Kesän, ja sen keskelle ajoittuneen muuton takia normaaliin kuntoliikkumiseeni tulikin ammottava kolmen neljän kuukauden aukko.

Olin toki uudelle salilleni kirjautuessani aivan vakuuttunut, että kunnon kohottaminen pitää nyt aloittaa aivan alusta. Huomasin kuitenkin, että pystyn melko reippaaseen tahtiin edelleen juoksemaan pitkiäkin lenkkejä, joten aloin toivoa, että olin ollut väärässä.

Tänään kuitenkin selvisi että alkuperäiset arveluni olivat osuneet aivan oikeaan. Menin uudelle salilleni, ja koska olin unohtanut kotiin sen lappusen jolle kolmijakoinen treeniohjelmani on kirjoitettu, päätin mennä ryhmäliikuntatunnille. Fysiopallojumppa oli ainoa joka oli sopivasti niihin aikoihin tarjolla, joten ilmoittauduin siihen. 

Tuhahtelin mielessäni, että tuleepahan edes jotain tehtyä (alkuperäisen suunnitelman mukaan kun oli tarkoitus tehdä mahdollisimman tiukka treeni), ja että tuskinpa joku pallojumppa nyt kovin rankkaa on. Osaanottajakuntakin oli lähinnä keski-ikäistä, joten senkään perusteella en odottanut mitään kummoista.

Tunti oli tiukempi ja rankempi kuin oli odottanut, ja minä ja minun kroppani varsinkin olimme erittäin erittäin rapakunnossa. Vatsalihasliikkeet sujuivat (kaiken huomioon ottaen) suhteellisen hyvin, mikään muu kuitenkaan ei. En pysynyt tahdissa, voimat loppuivat kesken sarjojen, ja huono olo hiipi jo puolen tunnin kuluttua tunnin alusta. Itketti. En voinut uskoa, että minä, joka olen jo tottunut olemaan niin hyvässä kunnossa, olen päästänyt itseni rapistumaan.

Mutta! Tämä tietää vain todella tiukan treenin alkua - ja on hyvä pitää mielessä, että alun jälkeen helpottaa, ja kunto kyllä nousee säännöllisellä treenaamisella hyvinkin nopeasti. Huomenna siis uusiksi, (jotain muuta lajia kylläkin) jos kroppa kestää ;) 

Sataasataaropisee

Heräsin tänä aamuna sateen ääneen, joka on minulle yksi miellyttävimmistä tavoista herätä. Ropina on rauhoittavaa, jopa hypnoottista. Sade antaa luvan jäädä sisälle, käpertyä huopaan, tehdä muumimukillinen (tai Taikamukillinen, jos haluaa enemmän) kuumaa, makeaa kaakaota ja rojahtaa sohvalle tai sängylle oman suosikkisarjan parissa. Kynttilät luovat tunnelmaa ja valaisevat hämärää vaikka päivälläkin.

Pari päivää sitten olin matkalla töistä kotiin. Junalle kävellessäni ulkona vain tihutti, mutta ei kulunut kuin pari minuuttia junaan päästyäni, kun vettä tuli taivaan täydeltä. Muut työ- ja koulumatkalaiset tunkivat asemilta junaan hyvin ripeästi ja näyttivät säälle hapanta naamaa, joko koska se ei miellyttänyt tai koska he olivat kastuneet. Minä hykertelin tyytyväisenä omassa loosissani ja katselin, kun pisarat valuivat ikkunalasista.

Tervetuloa, syksy.

Minkälainen sää saa hyviä väreitä aikaan teissä?

Eräänä sunnuntaina

Tänään on sellainen päivä, että se ei kohtaa mitään ääripäitä. Ei ole darra, vaikka vasta aamuyöstä sänkyyn hiivinkin. Ilma ei ole erityisen ikävä, mutta ei niin hyväkään, etteikö voisi hyvällä omallatunnolla viettää koko päivää sisällä.

Tänään siis ohjelmassa haaveilua, telkun töllötystä ja kahvin juontia. Vetimien virkaa toimittavat college-housut, trikootoppi sekä vanhan tanssiryhmäni treenihuppari. Not bad. Ruudussa on tänään ehtinyt pyöriä tähän mennessä vain Vampyyripäiväkirjojen viimeisin tuottis, jonka yritän nyt viimein saada loppuun.

(Kyseisen sarjan seuraajille tiedoksi, että en ole ikinä oikein pitänyt Elenasta ja hänen ylitsevuotavasta hyveellisyydestään, mutta kyseinen henkilön ärsyttävyys on noussut ysikaudella ihan uudelle tasolle. Siksipä juuri olen tämän kauden kanssa niin hidas etenemään.)

Yksi huomionarvoinen piirre on tässäkin päivässä toki on. Tai kaksikin.

Ensinäkin, tämä on viimeinen päivä ennen syyslukukauden alkua. Kouluun on taas tavallaan mukava palata kesän jälkeen, ihan vaikka vaan vaihteen vuoksi - sekä siksi, että näkee taas paljon tuttuja, ja varmasti myös uusiakin, kasvoja. Halvasta kouluruuasta puhumattakaan ;)

Toiseksi, jaksoin lopulta luoda tämän blogin! Jollei ylläolevasta vielä käy ilmi, tämä tulee todennäköisesti olemaan aihepiiriltään melkoisen sekava lifestyle-blogi. Tervetuloa seuraamaan Neiti kotikissaa! Laitan lähipäivinä itsestäni esittelyn.