Mietin useinkin, menenkö jonkin asian kanssa ihan yli tai enkö kenties tee tarpeeksi. Nämä kaksi ääripäätä ovat olemassa ja ne koskevat - ainakin oman näkemykseni mukaan - ihan kaikkea. Mielessäni on kuvitteellinen mittari, viiva, joka on keskeltä turvallisen vihreä, mutta muuttuu kumpaakin viivan päätä kohden punaiseksi. Viivan vasen ääripää on aivan liian vähän, keskikohta kohtuus, ja oikeassa ääripäässä ihan liikaa.
Syönkö liikaa? Enkö ehkä syö tarpeeksi? Liikunko riittävästi? Nukunko tarpeeksi? Katsonko liikaa tv-sarjoja? (Tämä viimeisin on oma lempisyntini.)
"Kohtuus kaikessa", sanotaan. Ei huono sanonta ollenkaan, ja se osoittaa asin ytimen. Ei liikaa, ei liian vähän, vaan kohtuudella. Tähän sitten pitäisi pyrkiä. Usein ja useilta koko juttu, kokonaiskuvana, vain tuntuu unohtuvan.
Monista asioista muistetaan vain se toinen ääripää, jota sitten vältellään. Tai sitten asiasta tehdään yleisesti ottaen joko hyvä tai paha. Liikunta on yksi tällainen asia. Ajatellaan, että "liikunta on hyväksi". Kyllä, liikunnan puute on epäterveellistä monella tasolla, mutta liikkumisenkin voi viedä epäterveelliselle alueelle, esimerkiksi joko treenaamalla väärin (esim. kuormittamalla niveliä liikaa), tai treenaamalla yksinkertaisesti liikaa ja liian usein niin, ettei keho saa aikaa palautua. Lepopäivätkin ovat tärkeitä.
Melko järkyttävää, mutta silti totta, on sekin, että jopa terveellisestä syömisestä voi sairastua, nimittäin ortoreksiaan, jos kyseisen elämäntavan vie pisteeseen, jossa siitä tulee fanaattista ja totaalista.
Itse en usko oikein minkäänlaiseen totaalikieltäytymiseen. Never say never! ;) Sekin edustaa ääripäätä, nimittäin sitä, että ei ollenkaan. Esimerkiksi karkkilakko. Sori nyt, mutta haloo.. Miksi pitäisi luopua kokonaan jostakin, kun vähennyskin riittää? Uskon hyvään itsekuriin: kun on hyvä itsekuri ja itseluottamus, totaalikieltäytymiselle ei ole tarvettakaan.
Sen sijaan, että jakaa asiat asioina joko hyviksi tai pahoiksi, olisikin parasta sijoittaa nuo hyvä ja paha aiemmin kuvailemalleni viivalle: hyvä on aina kohtuus, ja paha ne kaksi ääripäätä. Syöminen on hyvä, niin kauan kuin syö kohtuudella. Herkuttelukin on hyvä (nautintoa), kun sen pitää aisoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti