Muodot esiin!

Tänään huomasin HS:n verkkosivuilla Iso peppu on pop -nimellä otsikoidun jutun. Kiinnostuin heti, sillä olen erittäin kiinnostunut erilaisista kauneusihanteista ja siitä mistä ne ovat peräisin. Lisäksi juttu antoi minulle toivoa, sikäli kun minulla itsellänikin on mielestäni melko iso peppu.

Olin pienenä hoikka, enkä tietenkään sen ikäisenä ajatellut kroppani ulkonäköä tuon taivaallista. Teininä muotoja alkoi tietenkin tulla, ja kun sen lisäksi vain istua nökötin kotona yhden kesän, sain melko muhkeat reidet ja takapuolen. Siinä iässä kaikkein halutuin vartalotyyppi oli se laihin ja pikkuisin, joten en ollut tyytyväinen. Vasta lukion viimeisen vuoden aikana sain ylä- ja alavartalon kokojen välille vähän paremman tasapainon, kun aloin harrastaa useammin lenkkeilyä. En ole koskaan ollut lihava, mutta olin aina haaveillut pienemmistä reisistä ja silloin lopulta pääsin ensimmäistä kertaa lähemmäs tavoitettani ja olin todella ylpeä itsestäni.

On paljon ihmisiä, jotka ovat normaalipainoisia, mutta kärsivät esimerkiksi rasvan kertymisestä johonkin tiettyyn paikkaan kehossa, esim. vatsa, tai reidet ja peppu. Minä olin myös sellainen, ja olin jo todennut, että ei se laihtuminen todellakaan ole ihan helppo homma, kun on jo valmiiksi melko hoikka. Jossakin vaiheessa aloin pitää ruokapäiväkirjaa, ja tajusin syömiseni määrän olevan tarpeellista suurempi. Siispä vähensin. Sitten aloin juosta - piti olla jokin keino saada tauko yo-kokeisiin lukemisesta - vaikka tarkoitus ei ollut varsinaisesti painon pudotus. Yo-mekon etsimiseen mennessä kuitenkin huomasin, että totta tosiaan - minusta oli tullut pienempi. Voi sitä riemua kun aloin käymään vaatekaappia läpi ja ne vanhat farkut oikeasti solahtivat jalkaan! :)

Sitten aloin käydä salilla ja kuntosalilla. Rakastuin kuntoiluun, vaikka nuorempana olin vihannut kaikkea liikunnallista. Vaihdoin ruokavalion proteiinipainotteisempaan. Muutamaa kuukautta myöhemmin rasvaprosenttini oli naiseksi hyvin alhainen ja muutenkin terveellisyyden rajamailla - vaan reidet ne olivat ja pysyivät. Aloin tajuta, että syypää ovat geenini. Ajatus oikeastaan helpotti! En voi tehdä asialle mitään, siispä turha murehtia.

Nykyisin hyväksyn kroppani, ja itse asiassa pidän siitä. On siistiä, että on iso peppu, mitä sitä muuten klubilla sheikkaisi! Ja tykkään myös vyötäröstäni, se on aina ollut kapea ja muodokas. Olen tätä nykyä myös ihastunut vähän lihaksikkaampaan naisvartaloon, sillä tiedän että on terveyden kannalta hyvä asia, että vartalossa on kunnon lihasmassa. Kiinteän kurvikas kroppa on minulle pop.