Olin toki uudelle salilleni kirjautuessani aivan vakuuttunut, että kunnon kohottaminen pitää nyt aloittaa aivan alusta. Huomasin kuitenkin, että pystyn melko reippaaseen tahtiin edelleen juoksemaan pitkiäkin lenkkejä, joten aloin toivoa, että olin ollut väärässä.
Tänään kuitenkin selvisi että alkuperäiset arveluni olivat osuneet aivan oikeaan. Menin uudelle salilleni, ja koska olin unohtanut kotiin sen lappusen jolle kolmijakoinen treeniohjelmani on kirjoitettu, päätin mennä ryhmäliikuntatunnille. Fysiopallojumppa oli ainoa joka oli sopivasti niihin aikoihin tarjolla, joten ilmoittauduin siihen.
Tuhahtelin mielessäni, että tuleepahan edes jotain tehtyä (alkuperäisen suunnitelman mukaan kun oli tarkoitus tehdä mahdollisimman tiukka treeni), ja että tuskinpa joku pallojumppa nyt kovin rankkaa on. Osaanottajakuntakin oli lähinnä keski-ikäistä, joten senkään perusteella en odottanut mitään kummoista.
Tunti oli tiukempi ja rankempi kuin oli odottanut, ja minä ja minun kroppani varsinkin olimme erittäin erittäin rapakunnossa. Vatsalihasliikkeet sujuivat (kaiken huomioon ottaen) suhteellisen hyvin, mikään muu kuitenkaan ei. En pysynyt tahdissa, voimat loppuivat kesken sarjojen, ja huono olo hiipi jo puolen tunnin kuluttua tunnin alusta. Itketti. En voinut uskoa, että minä, joka olen jo tottunut olemaan niin hyvässä kunnossa, olen päästänyt itseni rapistumaan.
Mutta! Tämä tietää vain todella tiukan treenin alkua - ja on hyvä pitää mielessä, että alun jälkeen helpottaa, ja kunto kyllä nousee säännöllisellä treenaamisella hyvinkin nopeasti. Huomenna siis uusiksi, (jotain muuta lajia kylläkin) jos kroppa kestää ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti