Olin viime yönä yökirkossa, joka on vanhan lukioni järjestämä syyslukukauden päättötilaisuus. Itse en kuulu kirkkoon enkä usko Jumalaan, en ainakaan kristittyjen jumalan muodossa. Kyseinen tilaisuus on kuitenkin aina saanut joulumielen pintaan, ja lukiosta lähtien olen ystävieni kanssa sinne perinteenomaisesti mennyt. Se on yksi niistä asioista, joita innolla odotan joulun lähestyessä.
Mihin minä sitten uskon?
Uskoani energiaan. Viime aikoina, myöskin viime yönä, tuo usko vahvistui. Energiaa on positiivista ja negatiivista.
Negatiivinen energia on kuin myrkky, se on tuhoava voima. Viha, inho, kosto, valittaminen - esimerkiksi nämä ovat negatiivisesti varautuneita tunteita.
Positiivinen energia sen sijaan on parantava, puhdistava, kantava, uudelleenluova voima. Positiivinen lataus on asioissa kuten toivo, rakkaus, hymy, leikki, ilo ja nauru. Siispä esimerkiksi usko, toivo, rakkaus. Lapsissa positiivinen energia tuntuu vahvana.
Kirkossa ystäväni kanssa istuessani ja lukion kuoron laulua kuunnellessani, tunnen tuon positiivisen energian. Tällä kertaa heiden joukossa oli aiempia vuosia vähemmän poikia, mutta he lauloivat rohkeasti ja antaumuksella. Siitä tuli hyvä mieli.
Positiivinen energia on luonnollisesti se, johon on hyvä pyrkiä. Toiveikkaat potilaatkin palautuvat ja parantuvat nopeammin kuin toivonsa heittäneet.
Tätä kirjoittaessani istun huoneessani vanhempieni talossa. Tietokoneeni on metsäiselle takapihalle näyttävän ikkunan vieressä. Kaksi oravaa leikkii pihalla. Ne sinkoilevat paikasta toiseen, kiusoittelevat toisiaan ja juoksevat kilpaa puuta ympäri. Ihanaa. Hymyilen. Tästä tulee hyvä päivä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti