Sataasataaropisee

Heräsin tänä aamuna sateen ääneen, joka on minulle yksi miellyttävimmistä tavoista herätä. Ropina on rauhoittavaa, jopa hypnoottista. Sade antaa luvan jäädä sisälle, käpertyä huopaan, tehdä muumimukillinen (tai Taikamukillinen, jos haluaa enemmän) kuumaa, makeaa kaakaota ja rojahtaa sohvalle tai sängylle oman suosikkisarjan parissa. Kynttilät luovat tunnelmaa ja valaisevat hämärää vaikka päivälläkin.

Pari päivää sitten olin matkalla töistä kotiin. Junalle kävellessäni ulkona vain tihutti, mutta ei kulunut kuin pari minuuttia junaan päästyäni, kun vettä tuli taivaan täydeltä. Muut työ- ja koulumatkalaiset tunkivat asemilta junaan hyvin ripeästi ja näyttivät säälle hapanta naamaa, joko koska se ei miellyttänyt tai koska he olivat kastuneet. Minä hykertelin tyytyväisenä omassa loosissani ja katselin, kun pisarat valuivat ikkunalasista.

Tervetuloa, syksy.

Minkälainen sää saa hyviä väreitä aikaan teissä?