2014

Vuosi 2014 on ihan nurkan takana!

Minulle tuleva vuosi on tosiaan täynnä kaikkea uutta. Olen juuri valmistunut, työt ja ura ovat edessä, ja rakas saksalainen siskoni tulee ilokseni, ainakin näillä näkymin, syksyksi Suomeen! Olen superhappy! Käsi sydämellä, hänen vierailunsa hakkaisi mennen tullen vaikka Channing Tatumin.

Myös pidempikestoisen ulkomaanreissun suunnittelu jatkuu, ja minun on laadittava säästösuunnitelma kootakseni tarvittavan matkakassan. Lisäksi treenini, joka on viimeaikoina rehellisyyden nimissä ollut laiskanpuoleista, tulee kovenemaan. En ole ollut minkään kuntosalin jäsenenä muutamaan kuukauteen, ja odotan innolla tilaisuutta päästä taas sellaiseen liittymään.


Ensimmäistä kertaa historiassa myös minulla on uudenvuodenlupaus! (En yleensä ole näistä kovin perustanut, mutta pitäähän tätä kokeilla, kun kerran sopivan lupauksenkin satuin keksimään.)

Ensi vuonna aion panostaa elämyksiin.
Haluan esimerkiksi

• käydä elokuvissa useammin
• nähdä upeita maisemia
• lukea loistavia romaaneja
• ihastua
• kokeilla uusia harrastuksia
• maistella uusia ruokalajeja
• opetella uutta
• juhlia
• tavata uusia ihmisiä
• sanoa useammin "kyllä"

And that's who I am

Neiti Kotikissa

Nyt olisi ehkä jo korkea aika kertoa bloggaajasta itsestään. Siispä minusta :)

Valmistuin hiljattain tradenomiksi ja olen asustellut pääkaupunkiseudulla suunnilleen vuoden. Blogini nimi, Neiti kotikissa, perustuu siihen, että viihdyn kotona erittäin hyvin, sillä jotenkin löydän itsekseni tavattoman paljon puuhaa kotosalla. Vaikka viihdyn kotona, en kuitenkaan kestä siellä yksin päivää pidempään, koska olen seurallinen ja kaipaan sosiaalista ajanvietettä päivittäin. Kaipaan ystäviäni usein ja kaipaan hetkiä, jolloin hengaamme yhdessä porukalla. Valitettavasti minä ja parhaat ystäväni asumme tällä hetkellä kaikki eri kaupungeissa, joten tällaiset tapaamiset ovat luonnollisesti vähentyneet.

Olen erittäin rutiiniorientoitunut, ja huono missaamaan esimerkiksi iltapäiväkahviani. Niin tosiaan, olen kahvin ystävä. Ja kaakaon. Itse asiassa olen lähes kaiken kuuman juoman ystävä - varsinkin talvella! Tykkään vaihdella, mitä talvi-iltoina lämmikkeeksi juon. Glögiä, mehua, kaakaota, teetä, mitä vain :) tykkään kokeilla uusia juttuja ja makuja.

Tällä hetkellä harrastan ratsastusta ja kuntoilua. Rakastan myös elokuvia, sillä hyvä tarina ja visuaalinen näyttävyys vetoavat minuun syvästi. Genrenä, niin kirjoissa kuin valkokankaallakin, fantasia on ehdoton suosikkini. Ei varmaankaan yllätä, että Taru sormusten herrasta ja Hobitti (kakkososa varsinkin!) ovat lempielokuvieni kärkikaartia. Lisäksi olen todellinen draaman ystävä, mutta tätä harrastan lähinnä jenkkisarjojen muodossa. Greyn anatomia on kova sana.

Kuten olen ehkä jo aiemmissa kirjoituksissani maininnutkin, olen ahkera haaveilun harrastaja. Tämänhetkinen elämäntilanteeni ei ole täydellinen pelkästään haaveiluun, vaan myös haaveiden toteuttamiseen. Olen asunut vuoden elämästäni Suomen ulkopuolella, ja nyt vereni vetää taas ulkomaille. Suunnitelma lähtemiseen onkin jo vireillä ja aion sen myös toteuttaa. Olen pienestä pitäen ollut eläinrakas, mutta isäni allergioiden takia perheessäni ei lemmikkiä ole koskaan ollut. Niimpä olen aina halunnut lemmikin (olen sekä kissa- että koiraihminen), mutta sellaisen hankkiminen saa vielä odottaa, kunnes pystyn sellaiselle hyvän kodin tarjoamaan.

Olen tavallaan terveysintoilija, ja intoni on kasvamaan päin. Minun käsitykseni terveydestä on tila, jossa sekä keho että mieli voivat hyvin ja omilla avuillaan, tai mahdollisimman luonnollisesti. Olen myös kiinnostunut ekologisuudesta, ja uutiset biologisten rikkauksien hupenemisesta, kuten eläinlajien uhkaavista sukupuutoista, särkevät sydämeni.

Kuten meistä naisista niin monia, kosmetiikka kiehtoo minuakin. Minulla on sekaiho, joka on hieman herkkä, usein pintakuiva, mutta kuitenkin erittäin rasvoittuva. Edellämainituista syistä minulle ihanteellinen kosmetiikka on luonnollista, eläintestaamatonta sekä kestävän kehityksen mukaisesti pakattu, eikä silti maksa maltaita. Arvostan myös toimivuutta, käytettävyyden helppoutta ja hyvää tuoksua. Kaunis pakkaus on myös plussaa, tuleehan niitä niin usein peilikaappia silmäillessä katsottuakin ;)

That's me!

I believe in...

Olin viime yönä yökirkossa, joka on vanhan lukioni järjestämä syyslukukauden päättötilaisuus. Itse en kuulu kirkkoon enkä usko Jumalaan, en ainakaan kristittyjen jumalan muodossa. Kyseinen tilaisuus on kuitenkin aina saanut joulumielen pintaan, ja lukiosta lähtien olen ystävieni kanssa sinne perinteenomaisesti mennyt. Se on yksi niistä asioista, joita innolla odotan joulun lähestyessä.

Mihin minä sitten uskon?

Uskoani energiaan. Viime aikoina, myöskin viime yönä, tuo usko vahvistui. Energiaa on positiivista ja negatiivista.

Negatiivinen energia on kuin myrkky, se on tuhoava voima. Viha, inho, kosto, valittaminen - esimerkiksi nämä ovat negatiivisesti varautuneita tunteita.

Positiivinen energia sen sijaan on parantava, puhdistava, kantava, uudelleenluova voima. Positiivinen lataus on asioissa kuten toivo, rakkaus, hymy, leikki, ilo ja nauru. Siispä esimerkiksi usko, toivo, rakkaus. Lapsissa positiivinen energia tuntuu vahvana.

Kirkossa ystäväni kanssa istuessani ja lukion kuoron laulua kuunnellessani, tunnen tuon positiivisen energian. Tällä kertaa heiden joukossa oli aiempia vuosia vähemmän poikia, mutta he lauloivat rohkeasti ja antaumuksella. Siitä tuli hyvä mieli.

Positiivinen energia on luonnollisesti se, johon on hyvä pyrkiä. Toiveikkaat potilaatkin palautuvat ja parantuvat nopeammin kuin toivonsa heittäneet.

Tätä kirjoittaessani istun huoneessani vanhempieni talossa. Tietokoneeni on metsäiselle takapihalle näyttävän ikkunan vieressä. Kaksi oravaa leikkii pihalla. Ne sinkoilevat paikasta toiseen, kiusoittelevat toisiaan ja juoksevat kilpaa puuta ympäri. Ihanaa. Hymyilen. Tästä tulee hyvä päivä. :)

"Miks se naiset meikkaatte?"

Minulla on jokseenkin ongelmainen iho (syyt edelleen epäselviä) ja aika usein valitan tästä ääneen. Eräs ystäväni ajattelee miehelle tyypillisesti, että syyhän on selkeästi meikissä. No, ei se ihan niin mene, sikäli kun meikit ovat tuotekehityksen myötä kehittyneet paljon iholle terveellisempään suuntaan, eivätkä välttämättä tuki huokosia - toki tuotteesta riippuen. Lisäksi asiallisella ihon puhdistusrutiinilla meikin jäämät ja lika poistuvat iholta päivän päätteeksi (ja aluksi) iholta joka tapauksessa.

Monet (kuvittelisin, että lähinnä miehet..) miettivät, että miksi naiset meikkaavat. No, keksin montakin syytä:

1. Meikkaamalla peitetään ihon virheitä.
2.. Meikkaus on tapa ja osa aamurutiinia, ja siitä on hankala päästä irti.
3. Muut naiset meikkaavat; mietippä kuinka ihanaa on olla luonnontilassa meikattujen vierellä, jos iho ei ole parhaimmassa kunnossa ja et näytä luonnostasi Penelope Cruzilta.
4.. Meikkipohja myös usein sisältää UV-suojan.
5. Meikkaaminen on hauskaa ja sillä voi leikkiä!
6. Meikkaaminen on taitolaji, ja siinä kehittyy vain harjoittelemalla.
7. Meikki antaa sosiaalista statusta ja tuo uskottavuutta. (Esim. jos haluat olla edustava työhaastattelussa, meikittömyys ei tule kysymykseenkään. Jollet ole malli casting-tilaisuudessa.)
8. Meikkaaminen voi olla seremoniallista, sillä eri tilaisuuksiin sopii erilainen meikki.
9. Meikkaamalla korostat omia luonnollisia kauniita kasvonpiirteitäsi.
10. Meikkityyli voi olla osa identiteettiä.

Joka tapauksessa, ystäväni ehdotti minulle, että kokeilisin olla viikon ilman meikkiä. Ajatus kuulosti kiinnostavalta moneltakin kantilta. Ensinäkin se laittaa miettimään, että kuinka paljon itsevarmuudestani on meikkini, varsinkin meikkipohjani, varassa. Lisäksi tuskin meikittömyys ihon kuntoa ainakaan huonontaa!

Ajatus on, että haluan siis haastaa itseni meikittömään viikkoon - paitsi tästä tulee enemmänkin meikkipohjaton viiden päivän rupeama. Joillekin tämä saattaa kuulostaa hassulta ajatukselta, jos on tottunut olemaan meikittä useinkin, mutta minä en rehellisesti ole tosiaan ollut yhtä päivää pidempää aikaa ilman meikkipohjatuotetta vuosiin... Se on niin rutiinia, että en ole edes tullut tätä liiemmin ajatelleeksi!

Aion sallia silmämeikin sekä tummien silmänalusten peittelyn, mutta meikkipohja on poissa pelistä. Että projektin saa alkuun, pitää minun saada valittua mihin tuon rupeaman tarkalleen sijoitan kalenteriini... Nimittäin silloin ei saisi olla mitään menoa, joka ehdottomasti vaatii edustavuutta. Esimerkiksi töihin en kuvittelekaan meneväni ilman meikkiä ellei ihoni kunto ole järkyttävän hyvä. Toivon, että nyt joulukuussa ehdin tämän toteuttamaan! Siispä lisää aiheesta myöhemmin.

Kaikki tai ei mitään?

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/11368483/?claim=wgay27k4s5m">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Mietin useinkin, menenkö jonkin asian kanssa ihan yli tai enkö kenties tee tarpeeksi. Nämä kaksi ääripäätä ovat olemassa ja ne koskevat - ainakin oman näkemykseni mukaan - ihan kaikkea. Mielessäni on kuvitteellinen mittari, viiva, joka on keskeltä turvallisen vihreä, mutta muuttuu kumpaakin viivan päätä kohden punaiseksi. Viivan vasen ääripää on aivan liian vähän, keskikohta kohtuus, ja oikeassa ääripäässä ihan liikaa.

Syönkö liikaa? Enkö ehkä syö tarpeeksi? Liikunko riittävästi? Nukunko tarpeeksi? Katsonko liikaa tv-sarjoja? (Tämä viimeisin on oma lempisyntini.)

"Kohtuus kaikessa", sanotaan. Ei huono sanonta ollenkaan, ja se osoittaa asin ytimen. Ei liikaa, ei liian vähän, vaan kohtuudella. Tähän sitten pitäisi pyrkiä.  Usein ja useilta koko juttu, kokonaiskuvana, vain tuntuu unohtuvan. 

Monista asioista muistetaan vain se toinen ääripää, jota sitten vältellään. Tai sitten asiasta tehdään yleisesti ottaen joko hyvä tai paha. Liikunta on yksi tällainen asia. Ajatellaan, että "liikunta on hyväksi". Kyllä, liikunnan puute on epäterveellistä monella tasolla, mutta liikkumisenkin voi viedä epäterveelliselle alueelle, esimerkiksi joko treenaamalla väärin (esim. kuormittamalla niveliä liikaa), tai treenaamalla yksinkertaisesti liikaa ja liian usein niin, ettei keho saa aikaa palautua. Lepopäivätkin ovat tärkeitä.

Melko järkyttävää, mutta silti totta, on sekin, että jopa terveellisestä syömisestä voi sairastua, nimittäin ortoreksiaan, jos kyseisen elämäntavan vie pisteeseen, jossa siitä tulee fanaattista ja totaalista. 

Itse en usko oikein minkäänlaiseen totaalikieltäytymiseen. Never say never! ;) Sekin edustaa ääripäätä, nimittäin sitä, että ei ollenkaan. Esimerkiksi karkkilakko. Sori nyt, mutta haloo.. Miksi pitäisi luopua kokonaan jostakin, kun vähennyskin riittää? Uskon hyvään itsekuriin: kun on hyvä itsekuri ja itseluottamus, totaalikieltäytymiselle ei ole tarvettakaan. 

Sen sijaan, että jakaa asiat asioina joko hyviksi tai pahoiksi, olisikin parasta sijoittaa nuo hyvä ja paha aiemmin kuvailemalleni viivalle: hyvä on aina kohtuus, ja paha ne kaksi ääripäätä. Syöminen on hyvä, niin kauan kuin syö kohtuudella. Herkuttelukin on hyvä (nautintoa), kun sen pitää aisoissa.