Sanoisin, että nykyisinkin mietin asioita ylipäätään pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi hetkellinen "kipu" on pieni hinta, jos sillä voi pitkällä aikavälillä saavuttaa jotakin. Esimerkiksi kouluttautuminen ei välttämättä aina ole ruusuilla tanssimista, mutta sen jälkeen on ammatti ja paremmat mahdollisuudet menestyä työelämässä ja siten saavuttaa muitakin tavoittelemisen arvoisia asioita. Tämä tuskin on uutinen kenellekään..
Asiat ovat jatkuvassa muutoksen tilassa, mutta taidamme tiedostaa sen vain tietyistä asioista: niistä, joilla on ennalta määrätty, tiedossa oleva deadline. Esimerkiksi juuri koulutukseen liittyy tietty väliaikaisuuden elementti. Sen on tarkoituskin kestää vain muutaman vuoden - sitten se on ohi. Pidämme tämän mielessämme ja viimeisenä opiskeluvuotena saatamme miettiä, että nyt täytyy kyllä bilettää kunnolla, kun vielä on opiskelija.
Lopulta kuitenkin kaikki on väliaikaista ja jatkuvassa muutoksen tilassa. Toisissa asioissa (esimerkiksi teknologian kehittymisessä) tämä vain on nopeampaa tai muutoin selkeämmin havaittavissa. Toisinaan muutos on tervetullut, toisinaan se vaatii vähän totuttelua. Tuntuu, että meidän täytyy olla koko ajan anturit pystyssä saadaksemme vihjettä tulevista muutoksista ja voidaksemme tarvittaessa valmistautua niihin.
Minua henkilökohtaisesti kauhistuttaa ajatus, että kahvi tai suklaa joskus loppuu maailmasta, kuten mediassa aina ajoittain on spekuloitu :D Eli pitäisi varmaankin joko keskittyä hamstraamaan niitä varastoon tai vain nauttia aamukahvista tuplasti, sillä ehkä jonain päivänä se ei enää olekaan mahdollista.
(Okei, nykyisen arvion mukaan kahvi loppuisi 2080 paikkeilla, jolloin minä olen about 90-vuotias, mikäli vielä elän. On tässä hetki aikaa totutella juomaan vaikka teetä... Voi luoja.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti