Kulttuurien kohtaamisia: suomi ja saksa vol. 1

(Tämä teksti on siirretty suoraan eräästä vanhasta, kuolleesta ja kohta kuopatusta blogistani.)

Uusiin asioihin suhtautumisessa näyttää olevan kaksi koulukuntaa: epäilevä ja uteliaan vastaanottava.

Viime vuonna, kun saksalainen siskoni oli käymässä, keskustelimme muun muassa suomalaisten ja saksalaisten eroista. Saksassa tunnetusti rakastetaan sääntöjä, ja niitähän riittää. On paljon standardeja, ja tämä näkyy jo ajellessa ympäri seutua: kaikki talot ovat hyvin pitkälti samanlaisia. Jopa kattojen väri on tismalleen yhdenmukainen. Lisäksi, kun puhutaan saksalaisesta kodista, voi olettaa melkein sadan prosentin varmuudella, että tietyt asiat löytyvät joka kodista. Vaihtelua talon varustuksessa on huomattavissa melko vähän vaikka vertailussa olisi kaksi täysin eri-ikäistä taloa. 

Suomessahan asia ei ole näin. Toisilla on takka ja toisilla ei. Asuinalueet ovat pikemminkin värikkäitä kuin yksivärisiä, ja uudet talot ylipäätään voivat poiketa toisistaan melko paljonkin, sillä rakentamistyylit muuttuvat usein.

Kaikissa saksalaisissa kodeissa on kotipuhelin. Siis oikea lankapuhelin. Sellainen, joka on minun vanhempieni talossa ollut viimeksi vuonna 1997(?) Nykyäänhän kaikilla Suomessa, ehkä osaa iäkkäämmistä sukupolvista lukuunottamatta, on pelkkä matkapuhelin. 

Joku tällainen meillä joskus oli! Kuin söpö : 3

Tuntui, että onko Saksa tosiaan näin paljon kehityksestä jäljessä. No, ei. Ystäväni selitti, että heillä päin vain suhtaudutaan alkuun hyvin epäilevästi kaikkeen uuteen. Hän itse ei ole vieläkään kehdannut luopua rakkaasta laatikkomallisesta televisiostaan, koska on tottunut ja kiintynyt siihen. Hänen poikaystävänsä oli kuitenkin halunnut asuntoon itsensä vuoksi myös "uuden" television. Niinpä he olivat hankkineet littanamman ja leveämmän TV:n, jota naapurit olivat tulleet ihastelemaan. Heille se on edelleen melko uusi asia. 

Tulimme siihen tulokseen, että suomalaiset ja saksalaiset lähestyvät uusia asioita aivan eri tavalla :)

Saksalaiset suhtautuvat esimerkiksi uuteen teknologiaan epäilevästi: he pitävät uutta sitä huijauksena, epäluotettavana, tai muuten vain huonona tai tarpeettomana. Ei me tarvita.

Ystäväni huomautti panneensa merkille, että suomalaiset suhtautuvat uusiin asioihin aivan toisin. Me otamme kaiken uuden avosylin vastaan. Olin samaa mieltä, ja tajusin kuinka uteliaita me suomalaiset olemme. Emme toki ole aivan sokeita uutuuksien mahdollisille vioillekaan, mutta pääasiassa ajatellaan, että pitää kokeilla. Sanoisin, että vanhempieni sukupolvi harrastaa tätä myös, vaikka eivät ehkä aivan yhtä innokkaasti kuin nuoriso. Isäni tykkää panostaa siihen, että telkkari ja stereot ovat aina mahdollisimman uusia. 

Tällä hetkellä vanhempieni olohuonessa tönöttää kerrassaan jättimäinen ruutu. Kun pitää olla. 

Tämä tämmöinen katsaus suomalaisten ja saksalaisten eroihin ja yhtäläisyyksiin. Ehkä jatkan aiheesta myöhemmin ;)