"I'm my hardest critic"

Olen pienestä pitäen vältellyt kilpailua kaikissa mahdollisissa muodoissa. Kiersin kaukaa kaikki joukkuelajit aina kun suinkin mahdollista. Kun se ei ollut mahdollista, useimmiten otin osaa hammasta purren, mielessäni manaillen, enkä todellakaan antanut kaikkeani. Väitin, että en tykkää urheilulajeista ylipäätään, koska en ole kilpailuhenkinen.

Tuolloin käsitin kilpailuhenkisyyden väärin. Kuvittelin, että se liittyy siihen, että ei halua kilpailla. Todellisuudessa kuitenkin juuri tuo kilpailuhenkisyys oli syy siihen, miksi en halunnut olla osallisena mihinkään, missä minun taitoni asetettaisiin rinnakkain muiden taitojen kanssa. En sietänyt edes sitä mahdollisuutta, että olisin joutunut kohtaamaan sen tosiasian, että olen ylipäätään missään muita huonompi. Kyse oli siis myös heikosta itsetunnosta ja siitä, että olin "huono häviäjä".

Nykyisin olen vahvasti sitä mieltä, että omien heikkouksien kohtaaminen on osa henkistä kasvua. Tein väärin, kun otin kaiken henkilökohtaisesti ja olin niin tosikko. Kuten isäni aina minua muistuttaa, pitää osata nauraa itselleen. Ei se ole niin vakavaa. Itse lisäisin tähän, että jos jokin vaivaa sinua, tee asialle jotakin. Minusta ei ole mitään järkeä vain valittaa, jos ei aio tehdä jotakin korjatakseen asian.

Olen harrastanut piirtämistä on-off. Olen piirtänyt ihmisten kasvoja kuvia mallina käyttäen. Omistan jopa muutaman piirtämisen käsikirjan, mutta vielä viikko sitten en ollut niihin juuri ikinä koskenut. Viikko sitten aloitin nimittäin uudelleen, yli vuoden tauon jälkeen. Odotettavasti taitoni olivat hieman ruostuneet, enkä ollut ensimmäiseen piirrokseeni kovin tyytyväinen. Innostukseni ei kuitenkaan hiipunut - kaikkea muuta. Mielessäni pyöri monta kysymystä, joiden vastaukset ehkä auttaisivat minua kehittämään taitojani. Kirjahyllyssä pölyyntyvät käsikirjat oikein huusivat minua tarttumaan niihin. Kuitenkin jokin ääni sisälläni vain jarrutteli ja yritti vakuuttaa, että pärjään vallan mainiosti ilman kirjojakin.

Tajusin itsekin, että tuo jarrutteleva ääni mielessäni oli täysin järjenvastainen. Ymmärsin, että syy siihen, miksi en halunnut katsoa ohjeita, oli että pelkäsin tietoa siitä kuinka monta asiaa tein väärin - mikä on siis ihan naurettavaa, kun hetkenkin asiaa pohtii...

Tartuin siis kirjoihin. Enkä kadu. Sain suoralta kädeltä vastauksen moneen kysymykseen ja innostuin kaikista vinkeistä. Haluan piirtää paljon, oppia enemmän, kokeilla uusia tekniikoita, laittaa itseni likoon, hioa taitojani, ja ehkä jonain päivänä olen enemmän kuin vain hyvä piirtäjä. Uskallan odottaa itseltäni paljon, koska aion myös tehdä paljon saavuttaakseni tavoitteeni.